keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Piece of my mind

Olen yhtäkkiä havahtunut siihen, että nyky-yhteiskunnassa arvostetaan ja ihaillaan sellaisia ihmisiä jotka olevat valmiita jyräämään toisen ihmisen mennen tullen, jos siitä on jotain hyötyä itselle. Ei mietitä muiden tunteita tai mitä omilla toimillaan aiheuttaa muille, useimmille ihmisille tuntuu olevan tärkeintä että omalla itsellä on kaikki hyvin ja jutut pyörivät lähinnä oman navan ympärillä. En halua hyväksikäyttää muita ihmisiä tai aiheuttaa muutakaan mielipahaa muille tarkoituksella, mun selkäranka ei anna periksi. Mulle ei tule hyvä olo siitä, että saavutan jotain polkemalla muita alas. Haluan saavuttaa kaiken itse, en muita hyväksikäyttämällä. En voi uskoa miten helpolla jotku päästävät itsensä, kyllä elämässä pitää olla haastetta, ei kaikkea voi tehdä helpoimman kautta. Tuntuu, että ulkoinen kauneus on ainoa kauneus mikä merkkaa nykyään mitään kellekään. Entä se toinen puoli kauneudesta, melkein jopa tärkeämpi puoli . Se sisäinen kauneus. Mulle on yhtä tärkeää olla myös sisältä kaunis, ellei jopa tärkeämpääkin. Moni on ollut ulkoa katsottuna hyvinkin kaunis, mutta kun heidät on oppinut tuntemaan niin sisäinen rumuus on pilannut ulkoisen kauneuden. Mun silmissä se menee näin. Ja vastaavasti jos joku ei ole ulkoisesti välttämättä mitenkään huomiota herättävä, mutta kun on ihmisen oppinut tuntemaan niin sisäinen kauneus on korostanut ulkoistakin kauneutta. Esimerkiksi mun avomies. Kun näin hänet niin kyllä, ajattelin heti että hän on hyvännäköinen. Mutta mitä pidemmän aikaa vietin hänen seurassaan ja opin tuntemaan häntä, sitä komeammalle hän minun silmissäni alkoi näyttää. Jessellä on todella suuri sydän ja en ole ikinä tavannut noin ihanaa ihmistä. Se teki muhun vaikutuksen. Tottakai pitkä tumma tukka helpotti asiaa, mutta tärkein asia oli Jessen luonne. 
I have spoken. 

-Ghoulina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti